sunnuntai 21. elokuuta 2011

Elämä on...

Joskus sitä ihminen vain väsähtää, väsähtää niin totaalisesti. Olisi tietysti ollut fiksumpaa aloittaa blogin kirjoittaminen paremmissa tunnelmissa. Tai ei kai nämä pahoja tunnelmia ole tällä hetkelläkään. Viikonloppu on nyt vietetty kotosalla ja olen tehnyt kaikkea mistä olen tykännyt (siinä määrin kuin nyt kolmen lapsen äiti voi näin toimia). On taas tullut maalattua seinää, luettua, neulottua ja mikä tärkeintä sain pitkästä aikaa käytyä seurakunnassakin.

Seurakunnassa muistui taas mieleen mitä tai ketä varten meidän tulisi elää, tiesittäkö se ei olekaan työ. Ei silti, vaikka kuinka tuntuis, että työ on juuri sitä mitä Jumala haluaa tekevän ja oikein melkeinpä kutsumus. Se on Jeesus, jota varten saa elää ja muu sitten tulee siinä sivussa. On aika hataralla pohjalla elämä, jos se rakentuu jonkun muun varaan. Tämä on asia, jonka aina on tiennyt, silti sitä niin helposti tulee aloitettua siipirakennusta hiekan päälle.

"Niinkuin päiväs niin on voimas aina", siihen kai sitä kuitenkin saa luottaa, vaikka välillä pahalta tuntuisikin.

2 kommenttia:

  1. Kiitos, pitääpä kattoa jos tästä vaikka tulis jotakin.

    VastaaPoista